Tänään saatiin lunta tänne pohjoiseen ja valoa! Aivan kuin uusi lehti olisi kääntynyt tässä vuodenaikojen vaihtumisen piinavassa odottelussa. Oikein virkistävää, vaikka en heränyt aura-autojen ryskeeseen.
Pimeinä päivinä olen lukenut ruokakirjaa VEGE! (Nieminen, Sukula) ja tein jo ekalla selauksella sellaisen homman, että lisäsin aina hyvänoloisten reseptien kohdalle kirjanmerkin ja kirjoitin siihen, mitä sivulta löytyy. Voila! Yleensä lehtien ja ruokakirjojen kanssa teen niin, että ensin katson vähän kuvia ja hyvät kuvat saa olla että jää mieleen :) ja sitten alan toisella selauksella enemmän pureutuun sisältöön. Se on suuri nautinto.
VEGE! -kirjassa pääsin puoliväliin kirjanmerkkieni kanssa ja aika monta käytännöllistä reseptiä sieltä jo löytyikin, vaikka aluksi tuntui että onkohan liikaa hienoja pikkureseptejä. Olen nyt hautonut mielessäni ainakin pataleivän ja granolan laittamista ja sitten kiinnostaa kokeilla nuo munakoisoreseptit. Onkohan koisolla milloin lie sesonki, kun joskus tuntuu että reunat jää sitkeäksi vaikka kuin itkettää?
Joskus luen ruokakirjoja ja kirjoja yleensäkin tulee luettua puuskittain. Kesäisin saatan fiilistellä jonkin järkäleen ja talvella vähän pienenpiä tarinoita. Kleopatra (Stacy Schiff) on ollut lainassa varmaan elokuusta asti ja nyt sen sattumanvarainen unilueskelu on täysin tyssähtänyt. Väliin tuli Keskilännen keittiöt (J. Ryan Stradal) joka sujahti aika nopeasti ja keveästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti